Kalassa

Eilen kalan reenit.

Kävellessäni hain itsestäni Ronjaa ja sainkin pari kertaa kiinni siitä. Hanna sanoi että näytin välillä Ronjalta. Hyvä merkki siis! Käytiin myös kohtauksia läpi. Kohtauksien aikana hukkasin ajatuksen Ronjasta ihan täysin. Mutta tän jutun fiilis ylipäätään alkaa jo vähän hahmottua. Ja vasta tokat kunnon reenit!

Roolihenkilö on siis vielä aika lailla hukassa, ilmeisesti itse kullakin, mutta perjantaina käydään hahmojen kimppuun kuin sika limppuun. En malta odottaa seuraavia harjotuksia, haluan oppia tuntemaan Ronjan!

Mulla tulee Ronjasta sellanen fiilis, että se on jotenkin hirveen omanarvontuntoinen, mutta kuitenkin epävarma. Eli sen ego on iso, mutta hauras. Se tarvii tukea.

Istuttiin myös eilen yömyöhään mäkkärissä (kullahh, uuh!) pohtimassa teatterin syvyyksiä Ainon ja Nooran kanssa. Mahtavaa. Mulla on niin hyvä fiilis tästä proggiksesta!

Ronja sai nimen

Mainio sunnuntaipäivä. Aloitin sen heräämällä oikein myöhään ja hitaasti. Tuntui melkein aamulta kun lähdin kahdeksi Taikonille seuraamaan muutaman ramppikomppiksen forum-teatteriesityksen "kenraalia". Tomera kaupantäti Sirpa tiesi kolmenkymmenen työvuotensa kokemuksella miten hommat hoituu, ja että uudesta järjestelmästä on vain harmia. Uusi esimies järjestelmineen oli hätää kärsimässä, kun myös toista vuotta kylmähyllyllä työskentelevä Sakke puolsi Sirpaa omista mielipiteistään välittämättä.

Pikku Quattron kautta sitten suuntasin Rampille, jossa polkaistiin Jumala on kalan treenit käyntiin. Aloitettiin siis tarkastelemalla roolihahmojamme tekstin kautta: Mitä henkilö kertoo itsestään, mitä muut hänestä sanovat ja mitkä asiat ovat tekstissä määriteltyjä faktoja. 

Toisilla oli askartelutuokio! (Ainon kuva)

Peter sai uuden nimen: Ronja. Tästä lähtien hän on siis Ronja Matilda Kaarina Ojanen. Plaria tutkiessamme saimme Ainolta todella vapaat kädet tekstin tulkintaan. Tässä siis muutamia ensiajatuksiani Ronjasta:

Ronja ei ole tottunut käyttämään väkivaltaa, sillä ei pidä näytelmän alussa itseään väkivaltaisena henkilönä. Hän kuitenkin joka toisessa sivulauseessa uhoaa vetävänsä jotakuta tai ketä tahansa dunkkuun.

Ronja haluaa elämäänsä sisältöä. Jeesus ei riittänyt. Hän haluaa jotain, minkä takana seistä loppuun saakka.

Ja kyllähän me myöskin jo pienen aivoriihen pistimme pystyyn pohtiessamme Aavan, Ailan, Ilmarin ja Ronjan motiiveja ja ajatuksia toisistaan.

Tavallaan ymmärrän Ronjaa jo osittain. Ymmärrän hänen turhautumisensa, kun elämällä ei tunnu olevan suuntaa tai merkitystä. 

"Jos mä olisin eri ihminen, mä pitäisin itteeni ihan paskana tyyppinä"

Halua äärimmäiseen väkivaltaan en puolestaan ymmärrä. Enkä sitä, miksi Ilmari on niin absoluuttinen johtaja. Tai suoraan sanottuna: Kuinka aineissa pitää olla, että lähtee hakemaan kiksejä jostain uudesta uskontonäkemyksestä?
Ehkä se pitää kokea jotenkin vahvasti.
Ehkä pitää olla tietyllä tapaa rikki tai auki voidakseen kokea niin.

"Mä haluun joutuu ristille jos se on jonku takii mihin mä oikeesti uskon"

Jumala on kala

Tossa se teksti istuu mun vieressä sohvalla. Oon ihan fiiliksissä, ihanaa päästä uimaan taiteen syviin vesiin! Oon varma että tästä tulee ihana proggis, porukka vaikuttaa oikein toimivalta!

Mun nimi on Peter. Se vaihdetaan. Koska en oo mies. Rooli vaikutti ensilukemalta vähän kummalliselta. Ja niin oikeastaan koko teksti. Mut samalla niin mukaansa tempaavalta että mulla on oikeasti vaikeuksia pysytellä erossa tosta paperipinosta. En malta odottaa et päästään alottamaan treenit! Mun kanssa lavalla tässä Ainon ohjaamassa ja käsikirjottamassa näytelmässä on Noora (Aava), Hanna (Aila) ja Herman (Ilmari) sekä Henna ja Suvi. Niin siistii. Apua!

Jännittää. jännittää, jännittää! Kohta saan heittää tuottajan takin narikkaan ja keskittyä rakkauteeni, näyttelemiseen. Ihanaa.

Pöpönassut

Jee, päiväkotikeikka kunnialla paketissa! Lapset näytti viihtyvän. Pöpöt naurattivat erityisesti. Ja Kalle-suden heiluva häntä.

Pöpöt!

Muuten on ollut tänään Rampiton päivä. Huomenna taas Ego-saliin! Ensin Halloweenia, sitten Intopiukeiden ensi-ilta part 3. (Tavoitteena siis tällä kaudella käydä katsomassa niin monta kuin mahdollista..)

Haluaisin muutenkin katsomaan teatteria. Vaikka kaupunginteatteriin tai Wasa Teateriin. KAOS! ja Oliver! pitäisi ainakin käydä katsomassa. 

Myös Teakin sivuilla tuli taas vierailtua, samoin Nätyn. Hinku lavalle senkun kasvaa, ja teakin pääsykoeopas julkaistaankin tänä vuonna jo lokakuun loppuun mennessä! Jännittää!

Coming soon: HALLOWEEN SPECIAL

Rampilla tapahtuu! Improryhmä Intopiukeiden Ensi-illat ovat jälleen käynnissä. Samaan aikaan Suulas treenaa tulevia keikkojaan päiväkotiin ja pikkujouluihin, Halloween Special Aina joku katsoo kokoaa pienoisnäytelmänsä hyytäväksi kokonaisuudeksi ja pikkujoulukabaree M/S Reality Expressin raamit alkavat olla pystyssä.

Aina joku katsoo sisältää kolme kauhukonseptiin lukeutuvaa pienoisnäytelmää, jotka olemme Ainon kanssa ohjanneet ja käsikirjoittaneet. Yksi näytelmistä, Sick Brother on tosin Mikan ideoima ja Sua vain yli kaiken  Ainon käsialaa. Kolmatta osasta, Valvon, alamme treenata huomenna. Tapahtuma löytyy täältä.

Ramppeilua

Tänään oli mahtavat improsetit! Joukko uusia ja vanhoja ramppikomppiksia kokoontui Ego-saliin riehumaan ja heittäytymään improguru Annen johdolla. Uudet ramppilaiset valittiin viimeviikon tiistaina ja sunnuntaina. Superihania ja lahjakkaita tyyppejä liittyi joukkoomme kokonaiset 24 päätä!

Huomenna harjoitellaan lukiopäivää varten. Tarkoituksena olisi tehdä pienimuotoinen opiskelijaelämää kuvaava setti Yliopiston lukiopäivään, jolloin siis lukiolaiset tulevat tutustumaan yliopistoon. Työn alla on setti työnimeltään 21 Tapaa pilata opiskeluaika.

Sitten on vielä Suulaan Seinäjoen keikka. Sen suhteen on tullut jo pari muuttujaa ja nyt on kiire saada homma kokoon. Treenataan vielä torstaina, varmaan koko yö. Perjantaina on luultavasti vielä paniikkitreenien paikka ja lauantaina köörimme suuntaakin kohti lakeuden ristin luvattua maata. (Kuvat Teatterilaivalta)

Syys

Lämpimiä säitä pitelee vaikka syyskuu on jo hyvinkin käynnissä! Mikäs sen mukavampaa kuin vetää Suulaan kanssa keikka torilla auringonpaisteessa.

Suulas on siis Rampin, Vaasan ylioppilasteatterin showkuoro. Perustimme itsemme keväällä. Motoksi olemme miettineet mm. seuraavaa: "Det går åt helvete, men det går åt helvete med stil!"
Luultavasti joudumme miettimään slogania vielä toisenkin kerran, sillä tarkoitus on kuitenkin onnistua, eikä tuo teksti välttämättä olisi aivan asiallinen t-paidan selkämyksessäkään. Keikkoja on ollut kaksi, toinen taiteiden yössä ja toinen VAMKin avajaisbileissä. Hyvä meininki!
Seuraavia keikkoja on suunniteltu Seinäjoelle ja erään päiväkodin käsienpesuvalistukseen.

Tänään kokoonnuttiin Rampilla tulevan pikkujoulukabareen M/S Reality Express - risteilykabaree käsikirjoittajatiimillä. Sinkkulaivalle sijoittuva kabaree sivuaa reality-ohjelmia ja siinä on löyhä juoni, joka yhdistää vauhdikkaat musiikkiesitykset toisiinsa. Kabareeta on helppo seurata - sopii siis pikkujoulujen ohjelmanumeroksi kuin nakutettu! Muhun voin kontaktata jos haluaa tulla katsomaan/varata/lisätietoja.
Vähän meinaa mennä mainospuheeksi... niin ja huomenna olisi tarkoitus saada kässäri viimein kokoon!

Teatterin tekeminen on ihanaa lavan takanakin. Kabareeta käsikirjoittaessa on saanut monet naurut jo pelkästään mielikuvista. Lavalla on silti parasta. Suulaan seuraavia keikkoja odotellessa!

Avaus

Tervehdys arvon lukija!

Olen jo pidempään pitänyt tylsää lässynlää-blogia, jonka aiheena on ollut ei mikään. Tähän tulee muutos. Tässä blogissa pääset lukemaan teatterointiin liittyviä juttuja.

Haaveenani olisi joskus päästä opiskelemaan teatteria ja tehdä näyttelijäntyöstä itselleni ammatti, mutta tällä hetkellä harrastan rakastamaani juttua Vaasan Ylioppilasteatteri Rampin riveissä. Syksyllä aloitan opinnot Vaasan yliopistossa.

En tule kirjoittelemaan tänne päivittäin kuulumisiani, esimerkiksi että millaisesta mukista join kahvia aamulla (sitäpaitsi juon enimmäkseen teetä) tai että minkä väriseen sukkaan tuli eilen reikä, vaan aikomukseni on bloggailla lähinnä edes jollain tavalla teatteria sivuavista asioista.

Nyt meillä on meneillään kesäteatterissa Elmon esityskausi, mutta syksyllä lisää produktioita.
Adios amigos!