25.11.2013

Ronja sai nimen

Mainio sunnuntaipäivä. Aloitin sen heräämällä oikein myöhään ja hitaasti. Tuntui melkein aamulta kun lähdin kahdeksi Taikonille seuraamaan muutaman ramppikomppiksen forum-teatteriesityksen "kenraalia". Tomera kaupantäti Sirpa tiesi kolmenkymmenen työvuotensa kokemuksella miten hommat hoituu, ja että uudesta järjestelmästä on vain harmia. Uusi esimies järjestelmineen oli hätää kärsimässä, kun myös toista vuotta kylmähyllyllä työskentelevä Sakke puolsi Sirpaa omista mielipiteistään välittämättä.

Pikku Quattron kautta sitten suuntasin Rampille, jossa polkaistiin Jumala on kalan treenit käyntiin. Aloitettiin siis tarkastelemalla roolihahmojamme tekstin kautta: Mitä henkilö kertoo itsestään, mitä muut hänestä sanovat ja mitkä asiat ovat tekstissä määriteltyjä faktoja. 

Toisilla oli askartelutuokio! (Ainon kuva)


Peter sai uuden nimen: Ronja. Tästä lähtien hän on siis Ronja Matilda Kaarina Ojanen. Plaria tutkiessamme saimme Ainolta todella vapaat kädet tekstin tulkintaan. Tässä siis muutamia ensiajatuksiani Ronjasta:

Ronja ei ole tottunut käyttämään väkivaltaa, sillä ei pidä näytelmän alussa itseään väkivaltaisena henkilönä. Hän kuitenkin joka toisessa sivulauseessa uhoaa vetävänsä jotakuta tai ketä tahansa dunkkuun.

Ronja haluaa elämäänsä sisältöä. Jeesus ei riittänyt. Hän haluaa jotain, minkä takana seistä loppuun saakka.

Ja kyllähän me myöskin jo pienen aivoriihen pistimme pystyyn pohtiessamme Aavan, Ailan, Ilmarin ja Ronjan motiiveja ja ajatuksia toisistaan.

Tavallaan ymmärrän Ronjaa jo osittain. Ymmärrän hänen turhautumisensa, kun elämällä ei tunnu olevan suuntaa tai merkitystä. 

"Jos mä olisin eri ihminen, mä pitäisin itteeni ihan paskana tyyppinä"

Halua äärimmäiseen väkivaltaan en puolestaan ymmärrä. Enkä sitä, miksi Ilmari on niin absoluuttinen johtaja. Tai suoraan sanottuna: Kuinka aineissa pitää olla, että lähtee hakemaan kiksejä jostain uudesta uskontonäkemyksestä?
Ehkä se pitää kokea jotenkin vahvasti.
Ehkä pitää olla tietyllä tapaa rikki tai auki voidakseen kokea niin.

"Mä haluun joutuu ristille jos se on jonku takii mihin mä oikeesti uskon"

19.11.2013

Jumala on kala

Tossa se teksti istuu mun vieressä sohvalla. Oon ihan fiiliksissä, ihanaa päästä uimaan taiteen syviin vesiin! Oon varma että tästä tulee ihana proggis, porukka vaikuttaa oikein toimivalta!

Mun nimi on Peter. Se vaihdetaan. Koska en oo mies. Rooli vaikutti ensilukemalta vähän kummalliselta. Ja niin oikeastaan koko teksti. Mut samalla niin mukaansa tempaavalta että mulla on oikeasti vaikeuksia pysytellä erossa tosta paperipinosta. En malta odottaa et päästään alottamaan treenit! Mun kanssa lavalla tässä Ainon ohjaamassa ja käsikirjottamassa näytelmässä on Noora (Aava), Hanna (Aila) ja Herman (Ilmari) sekä Henna ja Suvi. Niin siistii. Apua!

Jännittää. jännittää, jännittää! Kohta saan heittää tuottajan takin narikkaan ja keskittyä rakkauteeni, näyttelemiseen. Ihanaa.